
Eilen sain maalauksen valmiiksi, ja komiasti siinä Wolverine mutristaa. Hän on ehkä koko universumin väärin ymmärretyin supersankari, mutta minulle hän on rakas. Vahvan kuoren alta usein löytyy jotain pehmeää ja lutuista, ja sitä Wolwerineltä myös löytyy. Taulu menee myyntiin, eli jos halajat itsellesi tätä taulua, niin ota yhteyttä minun sähköpostiin kesapiika(a)gmail.com. Vinkkinä voin antaa, että jos tuttava piiristä valmistuu pojanklopeja, niin tässäpä miehinen taulua pojan ensiasunnon seinään koristamaan.
Taulussa käytin sekatekniikkaa, jossa yhdistin akryylivärejä ja öljypastelleja. Tämä oli antoisinta koko maalauksessa. Väreinä käytin mustaa, valkoista, keltaista ja sinistä. Itse asetteluun en ole tyytyväinen, koska se on nyt liiankin saattinen. Luonnosteluvaihessa minulla olikin dynaamisempiakin malleja, mutta minä en saa sitä dynaamisuutta siirtymään suuremmalle kankaalle. Oma itsekritiikki on minun pahin vihollinen ja lopetan heti, jos taulu ei luonnistu tai näytä hyvältä.
Tässä on yksi niistä syistä, miksi minulla on ollut todella pitkiä artblockeja. Olen yrittänyt kaikenlaista päästääkseni pois “taidekuutiosta” ja yksi omista keinoistani on ollut pakkopiirtäminen. Pakkopiirtäminen on minun kohdalla kuin yli-imelän karkin syöntiä. Minun tekee mieli vähäsen makeaa, mutta karkki kuitenkin maistuu ydinrähjähdykseltä suussa, eli ei niin kivalta kuin oletinkaan.
Mutta sunnuntaina en tee mitään mullistavaa. Aion vietää leppoisan ja rauhallisen pyhäpäivän, ja nauttia ennen kaikkea omasta itsestäni ja auringosta. Ja ehkä siivota, jos innostun.